Seitsemän kuukautta

Näin se aika rientää. Seitsemän kuukautta täälä ollaan jo oltu tutustumasa Paraguayhin ja sen kulttuuriin. Tähän asti oon koko ajan ajatellut, että ihan vähän aikaahan täälä vasta on oltu, kunnes sitte eilen aloin katteleen facebookista elo- ja syyskuun kuvia. Tuntuu että niiden ottamisesta on kulunu ikuisuus ja hiuksetki oli paljo lyhyemmät.
Yks yllättävimmistä asioista on, miten hirvee motivaatio mulla on päästä takas opiskeleemaan.
Kyllä luitte ihan oikein.
Haluan päästä pänttäämään oikeen kunnolla, tekemään läksyjä ja lukemaan kokeisiin !! Uskokaa tai älkää, mutta kyllä sitä jonkilainen opiskelumotivaatio alkaa löytymään, ku yli puolivuotta osallistutte tunneille mitään tekemättä. Muut vaihtarit (toivottavasti) tietää mistä puhun. Ehkä se oli sittenki ihan hyvä juttu lähtä vaihtoon ennen abi-vuotta.

Minun uus luokka ! Kuka bongaa Priitan?

Arkipäivät on kaikki melko samanlaisia.
Koulu alkaa klo 7, ja on ihan kävelymatkan päässä. Koulussa hengailen kavereiden kans ja yritän muka opiskellakki. Mun opiskelu on sitä, että katon mitä kaverit kirjottaa vihkoon ja kopioin sitte niiltä. Matikan tunneilla kylläki voin tehä tehtäviä ihan siinä missä muutki.
Koulu loppuu klo 12.30, koulusta kotiin, syömään ja Priita siestaan (siesta=päiväunet). Loppupäivä menee kuntosalilla/telkkaria katsoen/espanjaa opiskelle/siskon kaveriporukan kans juodaan terereeta kuistilla. Illallinen syödään joskus ennen klo 11 ja nukkumaan mennään lähempänä klo 12. Tämän takia siesta on ihan olennainen osa päivärutiinia.

Näillä mennään. Kokeilen täsä joku päivä ottaa kameran esiin ja mennä ikuistaamaan Coronel Oviedon katukuvaa.
Chau