Kohta ensimmäinen viikko takana, mut tuntuu että olisin ollu täälä ainaki kuukauden. Keskiviikkona alotin koulun ja meno on melko erilaista kuin Kalajoen lukiolla. Meidan luokan desibelejä vois verrata ala-asteen tasoon. Mun entiset Käännänkoulun luokkalaiset tietää mistä puhun ja samaisen luokan entinen opettaja kalpeni.
Luokkakaverit on äännekkyydestä huolimatta tosi kivoja ja oon saanu paljon kavereita kielimuurista huolimatta. Se on välillä tosi turhauttavaa, kun ei tiedä mistä muut puhuu ja itse saa aikaan vaan lyhyitä keskusteluja. Tuntuu tosi ulkopuoliselta, mut onneksi yks meidän luokan tyttö Eliana, puhuu tosi hyvää englantia ja on ollu tosi suureksi avuksi kaikisa tulkkaushommissa. Eliana myös selittää kaikki kieliopilliset asiat ja eilenki käänsi mulle vihkoon persoonamuotoja ja omistusmuotoja.
Koulun jälkeen yleensä hengaan mun 9-vuotiaan host-siskon Belenin kans telkkua katsoen, netissä surffaten tai Belen laajentaa mun Paraguay-tietoutta, näyttäen kuvia ja kertoen Paraguayn historiasta.
Fiksu 9-vuotias.
Belenin lisäksi perheeseen kuuluu isä Alberto, äiti Maria, 15-vuotias host-sisko Fatima, jolla on mua huomattavasti pidemmät koulupäivät ja siksi en pysty viettään hänen kans paljo aikaa ja vielä Suomeen vaihtoon tullut poika Manuel. Kerkesin tavata Manuelin Helsinki-Vantaa lentokentällä, ennen tänne tuloa. Manuelin host-perheen tytär Lydia meni vaihtoon Argentiinaan ja matkusti mun kans yhtä matkaa.
Ja jos jotain tästä päivästä pitäis vielä mainita, päivän kohokohta on ollu Miss-CED kilpailut. Illalla lähdettiin keskustaan Fatiman kans katsoon missikisoja. Kilpailijat oli 13-18 vuotiaita ja heitä oli n. 12. Yllätyksenä tuli että Eliana lauloi tapahtumassa ja DAMN GIRL, hyvin lauloki. Kaksi biisiä, joista toinen oli Rolling in the deep ja toinen I will always love you. Tapasin sielä myös toisen rotareiden kautta Paraguayhin vaihtoon tulleen tytön Camillen, joka on New Yorkista. Mielettömän mukava ja ilmotti heti, että meidän pitää tavata joku päivä. Sain myös kuulla, että tänään ois ollu rotary-tapaaminen. Kyllä hävetti. Viikon aikana on tapahtunu niin paljon, että unohdin ottaa selvää, millon niitä on. Seuraavaan tapaamiseen sitte nöyrin anteeksipyynnöin.
Kuviaki tulee heti, ku keksin miten saan ne siirrettyä kameralta koneelle.
Chau
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti