Kohta ensimmäinen viikko takana, mut tuntuu että olisin ollu täälä ainaki kuukauden. Keskiviikkona alotin koulun ja meno on melko erilaista kuin Kalajoen lukiolla. Meidan luokan desibelejä vois verrata ala-asteen tasoon. Mun entiset Käännänkoulun luokkalaiset tietää mistä puhun ja samaisen luokan entinen opettaja kalpeni.
Luokkakaverit on äännekkyydestä huolimatta tosi kivoja ja oon saanu paljon kavereita kielimuurista huolimatta. Se on välillä tosi turhauttavaa, kun ei tiedä mistä muut puhuu ja itse saa aikaan vaan lyhyitä keskusteluja. Tuntuu tosi ulkopuoliselta, mut onneksi yks meidän luokan tyttö Eliana, puhuu tosi hyvää englantia ja on ollu tosi suureksi avuksi kaikisa tulkkaushommissa. Eliana myös selittää kaikki kieliopilliset asiat ja eilenki käänsi mulle vihkoon persoonamuotoja ja omistusmuotoja.
Koulun jälkeen yleensä hengaan mun 9-vuotiaan host-siskon Belenin kans telkkua katsoen, netissä surffaten tai Belen laajentaa mun Paraguay-tietoutta, näyttäen kuvia ja kertoen Paraguayn historiasta.
Fiksu 9-vuotias.
Belenin lisäksi perheeseen kuuluu isä Alberto, äiti Maria, 15-vuotias host-sisko Fatima, jolla on mua huomattavasti pidemmät koulupäivät ja siksi en pysty viettään hänen kans paljo aikaa ja vielä Suomeen vaihtoon tullut poika Manuel. Kerkesin tavata Manuelin Helsinki-Vantaa lentokentällä, ennen tänne tuloa. Manuelin host-perheen tytär Lydia meni vaihtoon Argentiinaan ja matkusti mun kans yhtä matkaa.
Ja jos jotain tästä päivästä pitäis vielä mainita, päivän kohokohta on ollu Miss-CED kilpailut. Illalla lähdettiin keskustaan Fatiman kans katsoon missikisoja. Kilpailijat oli 13-18 vuotiaita ja heitä oli n. 12. Yllätyksenä tuli että Eliana lauloi tapahtumassa ja DAMN GIRL, hyvin lauloki. Kaksi biisiä, joista toinen oli Rolling in the deep ja toinen I will always love you. Tapasin sielä myös toisen rotareiden kautta Paraguayhin vaihtoon tulleen tytön Camillen, joka on New Yorkista. Mielettömän mukava ja ilmotti heti, että meidän pitää tavata joku päivä. Sain myös kuulla, että tänään ois ollu rotary-tapaaminen. Kyllä hävetti. Viikon aikana on tapahtunu niin paljon, että unohdin ottaa selvää, millon niitä on. Seuraavaan tapaamiseen sitte nöyrin anteeksipyynnöin.
Kuviaki tulee heti, ku keksin miten saan ne siirrettyä kameralta koneelle.
Chau
sunnuntai 26. elokuuta 2012
maanantai 20. elokuuta 2012
Estoy Aquí
Eli perilla ollaan ihanan host perheen luona.
Perussanat tuli opeteltua jo kaks paivaa sitte, ja eilen kaksi uutta maagista sanaa oli ducha ja dormir, eli suihku ja nukkua, jotka tuli ihan tarpeeseen kahden vuorokauden matkustamisen jalkeen.
Perjantaina kaverit oli jarjestany laksiaiset ja niiden jalkeen lahdin yojunalla kohti Helsinkia. Lentokentalla sitte treffattiin muiden vaihtareiden kanssa ja puol kymmenelta lahti lento kohti Ranskaa. Siihen ohella kerkesin myos tavata mun host perheen pojan Manuelin, joka oli tullut Suomeen vaihtoon. Ranskasta miljoonan vuoden odotuksen jalkeen miljoonan tunnin lento Buenos Airesiin, josta yksin jatkoin Asuncioniin.
Siina missa mina lahdin Paraguayhin, matkustin viiden muun vaihtarin kans jotka oli matkalla Argentiinaan. Ranskassa sitte mentii taksilla laheiseen pikkukylaan hengailee ja syomaan ja puistoon istumaan. Odotus Ranskassa oli semmoset ah niin ihanat 11 tuntia ja kylla siina yhelta jos toiselta tahto hermo lahta.
Tuli siina sitte myos koko Priitan kielitaitoa testailtua. Yks vaihtareista siis on Ahvenanmaalta, mutta puhuu jonkin verran koulussa opittua suomea, joten hanen kans sitte puhuttiin suomea, ruotsia ja englantia + ranskassa ku oltiin, nii piti vaha yrittaa muistella sita vahaista ranskaa mita osaan ja samalla muut yrittaa opettaa mulle espanjaa.
Kielimuuri on oikeestaan aika vahainen ongelma. Sanakirja ja google kaantaja on kova sana.
Yritan viela joku kaunis paiva saada tanne kuvia ja ehka opin naita nappaimiakii kayttamaan. Esim valiviivat on hukassa ja hymioita en osaa laittaa. *kaksoispisteDee*
Chao
Perussanat tuli opeteltua jo kaks paivaa sitte, ja eilen kaksi uutta maagista sanaa oli ducha ja dormir, eli suihku ja nukkua, jotka tuli ihan tarpeeseen kahden vuorokauden matkustamisen jalkeen.
Perjantaina kaverit oli jarjestany laksiaiset ja niiden jalkeen lahdin yojunalla kohti Helsinkia. Lentokentalla sitte treffattiin muiden vaihtareiden kanssa ja puol kymmenelta lahti lento kohti Ranskaa. Siihen ohella kerkesin myos tavata mun host perheen pojan Manuelin, joka oli tullut Suomeen vaihtoon. Ranskasta miljoonan vuoden odotuksen jalkeen miljoonan tunnin lento Buenos Airesiin, josta yksin jatkoin Asuncioniin.
Siina missa mina lahdin Paraguayhin, matkustin viiden muun vaihtarin kans jotka oli matkalla Argentiinaan. Ranskassa sitte mentii taksilla laheiseen pikkukylaan hengailee ja syomaan ja puistoon istumaan. Odotus Ranskassa oli semmoset ah niin ihanat 11 tuntia ja kylla siina yhelta jos toiselta tahto hermo lahta.
Tuli siina sitte myos koko Priitan kielitaitoa testailtua. Yks vaihtareista siis on Ahvenanmaalta, mutta puhuu jonkin verran koulussa opittua suomea, joten hanen kans sitte puhuttiin suomea, ruotsia ja englantia + ranskassa ku oltiin, nii piti vaha yrittaa muistella sita vahaista ranskaa mita osaan ja samalla muut yrittaa opettaa mulle espanjaa.
Kielimuuri on oikeestaan aika vahainen ongelma. Sanakirja ja google kaantaja on kova sana.
Yritan viela joku kaunis paiva saada tanne kuvia ja ehka opin naita nappaimiakii kayttamaan. Esim valiviivat on hukassa ja hymioita en osaa laittaa. *kaksoispisteDee*
Chao
torstai 16. elokuuta 2012
Hola
Nyt saatu jonkilainen vaihtariblogi aikaa, mutta yllättävän vaikeeta se silti oli, eli iso hatunnosto kaikille jotka pitää blogia. :D
Huomenna ois sitte lähtö yöjunalla kohti Helsinkiä, ja sieltä lentokoneella kauas kauas toiselle mantereelle Paraguayhin ja kaupunkiin nimeltä Coronel Oviedo.
Alunperin (eli marraskuusta asti) olin elänyt siinä uskosa, että lähtisin Argentiinaan, mut suunnitelmat vähän muuttuivat viime kuussa ja nyt kiikarissa siintää Paraguay. Jotenki olin jo tottunu ajatukseen, että minne oon menossa vuodeksi ja kun tämä tieto muuttu, en tienny pitäiskö itkeä vai nauraa.
Päätin nauraa.
Porukoita ei kyllä naurattanu...
Mut nyt oon jo saanu sulatella ajatusta ja ootan innolla tulevaa vuotta. Isäntäperhe vaikuttaa ihanalta ja kaikki vaikuttaa mukavilta ja lämpimiltä ihmisiltä. Tämä päivä on menny käyntikorttien askartelussa ja tuliaisten ostelussa. Lisäksi piti vieeeelä kerran käydä koululla moikkaan kavereita. Vuosi kuulostaa niin mielettömän pitkältä ajalta.
Päivitän kyllä perheestä, Paraguaysta ja tapahtumista enemmänki, mut tällä havaa koko aivokapasiteetin toiminta menee tähän blogin väkertämiseen.
MITEN TE IHMISET OSAATTE PITÄÄ BLOGIA!
P.S. Kuviakin lupaan laittaa
Huomenna ois sitte lähtö yöjunalla kohti Helsinkiä, ja sieltä lentokoneella kauas kauas toiselle mantereelle Paraguayhin ja kaupunkiin nimeltä Coronel Oviedo.
Alunperin (eli marraskuusta asti) olin elänyt siinä uskosa, että lähtisin Argentiinaan, mut suunnitelmat vähän muuttuivat viime kuussa ja nyt kiikarissa siintää Paraguay. Jotenki olin jo tottunu ajatukseen, että minne oon menossa vuodeksi ja kun tämä tieto muuttu, en tienny pitäiskö itkeä vai nauraa.
Päätin nauraa.
Porukoita ei kyllä naurattanu...
Mut nyt oon jo saanu sulatella ajatusta ja ootan innolla tulevaa vuotta. Isäntäperhe vaikuttaa ihanalta ja kaikki vaikuttaa mukavilta ja lämpimiltä ihmisiltä. Tämä päivä on menny käyntikorttien askartelussa ja tuliaisten ostelussa. Lisäksi piti vieeeelä kerran käydä koululla moikkaan kavereita. Vuosi kuulostaa niin mielettömän pitkältä ajalta.
Päivitän kyllä perheestä, Paraguaysta ja tapahtumista enemmänki, mut tällä havaa koko aivokapasiteetin toiminta menee tähän blogin väkertämiseen.
MITEN TE IHMISET OSAATTE PITÄÄ BLOGIA!
P.S. Kuviakin lupaan laittaa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)